Muutettiin rakenteita – säästettiinkö?

Tällä blogisivustolla on paljon pohdittu säästövaateita ja välttämättömiä rakenteellisia muutoksia, jotka sitten vievätkin jo vähän enemmän aikaa. Kannatan lämpimästi järkeistämistä, tehostamista ja rakenteiden ravistelua, jos jokin toiminta näyttää kalliilta ja tehottomalta.

Mutta mitä saavutettiin hallinnon pirstaloinnilla Kalvolassa? Tässä kokemuksia ruohonjuuritasolta:

Pienessä yhteisössä kiinteistöhuoltotöitä ei enää voida tehdä tehokkaasti, kun työntekijät kuuluvat eri yhtiöille eikä enää tiedetä mikä työ on kenenkin vastuulla, saako vikoja korjata heti vai pitääkö se tilata jostakin ja kuka se on joka tilaa.

Siistijät eivät saa kastella koulun kukkia, eivät pestä ikkunoita eivätkä mitään, mikä ei ole erikseen tilattu. Työntekijöiltä on otettu pois mahdollisuus vaikuttaa omaan työhönsä ja siten suuri osa motivaatiosta ja työilosta. Pienistäkin töistä, kuten oven avaus tai jokin huoltotyö, tulee Tekmeltä huikea lasku, kun ennen joku huoltotiimistä hoiti työn suitsait alta pois. Ja tehtiin porukalla tehokkaasti, jos joku työ oli hoidettava eikä kyyräilty kenelle se kuuluu. Kokeneet työntekijät osasivat tehdä halvalla ja tehokkaasti, kun nyt tiltussa tuotteistaminen menee järjettömiin mittasuhteisiin.

Hupaisinta on, että talvella Lennin jääkiekkokaukalon ja välittömästi sen vieressä olevan avojään hoito kuuluvat eri yhtiöille!

 Iittalan koulukeskus, pienen kunnan suuri ylpeys ja niin kallis investointi, että se on syytä pitää kunnossa, oli ennen saman hallinnon alla koko pulju, yhteistyö sujui ja paikat pysyivät kunnossa. Työntekijät tunsivat vastuunsa ja hoitivat työn kuin työn hyvin. Nyt kaikki leikkivät samalla hiekkalaatikolla kukin tarkasti omilla leluillaan – tekme, tilahallinta, halliyhtiö, Linnan Ateria. Opettajat ja kouluohjaajatkin ovat eri hallinnon alla. Koulu tilaa omat vessapaperinsa ja halliyhtiö omansa – ihan totta! En ole vielä ihan varma, vaihdetaanko rullat iltapäivällä koulun päättyessä.

Uskon, että paljon on tehostamista työn ohjauksessa ja johtamisessa, mutta kyllä ennen kaikkea tällaisesta työn pirstaloinnista ja YHTEISÖLLISYYDEN MURENTAMISESTA on äkkiä päästävä eroon ja myönnettävä, ettei sama malli sovi ihan kaikkeen. Yhtiöiden lonkerot on katkaistava ja ainakin kunnanosakeskuksissa järkeistettävä toiminta niin, että työt voidaan tehdä tehokkaasti ja yhteistyöllä. Yksi tiimi, joka hoitaa Kalvolan seudun kiinteistöt, urheilupaikat, uimarannat, ladut jne. Samaa voisi kokeilla muuallakin – säästöä syntyy, se on nyt jo kokeiltu!

6 kommenttia artikkeliin “Muutettiin rakenteita – säästettiinkö?”
  1. avatar Esko Helle sanoo:

    Hyviä esimerkkejä ”tehostamisen” ja yhtiöittämisen/yksityistämisen onnelasta. Kulut kasvavat ja työt hoituvat huonommin.

    Töiden ja työpaikkojen pilkkominen alentaa ”tuottavuutta” vaikuttavuudesta puhumattakaan. Ja yhteisöllisyys katoaa, kuten Hanna kirjoittaa.

    Olen parikymmentä vuotta kuullut varsinkin porvarien vaativan rakennemuutoksia. Mutta mitä niiden vaatimusten takana on, se on melkein aina jäänyt hämärään. Useimmiten olen jäänyt siihen käsitykseen, että he haluavat siirtää julkiset tehtävät yksityisten hoidettaviksi, mutta eivät rohkene sitä sanoa.

    Kuntapalvelut ovat kokonaisvaltaisia. Niin koulu-, sosiaali- kuin terveyspalveluiden on huolehdittava kaikista kuntalaisista. Jos niistä osa annetaan yritysten hoitoon, kaikki loput jäävät kuitenkin kunnan avstuulle – myös harmaan vyöhykkeen asiat.

    Näennäinen, muodon vuoksi ”kilpailuttaminen” on silmänlumetta. Se ja yksityistäminen lisää hallintohenkilöstöä ja monimutkaistaa byrokratiaa.

  2. Moi Hanna,

    ihan vastaavaa palautetta on minun korviini tullut paljon. Osaksi siinä on pointtia ja perää, mutta osaksi on ollut havaittavissa sellaistakin, että tilaaja-tuottaja-mallia käytetään tekosyynä sille, ettei mitään voisi tehdä järkevästi. Mukana on siis myös sitä kuuluisaa muutosvastarintaa.

    Mallit ja tavat tehdä työtä ihan takuulla hakevat muotojaan vielä pitkään. Myös nuo tilaamisen ”tasot” tulee määrittää järkevästi. Jokainen organisointimalli voi olla tehoton tai tehokas, riippuen miten sitä johdetaan ja määritellään. Olennaista on tietysti fiksu työnjako.

    Tilaaja-tuottaja-malli voi tietysti osoittautua huonoksi, mutta erittäin huonoksi ja kustannuksia kontrolloimattomasti kasvattavaksi osoittautui myös vanha malli – eikä tehostamisyritykset purreet sitten millään.

    Valtuutettujen ja henkilöstön olisi varmaan hyvä saada tietoa siitä, minkälaisia lastentauteja esim. Oulussa on ollut, ja missä siellä mennään nyt.

  3. avatar Sari R sanoo:

    Moikka Hanna, aikasmoista kauhukuvaa kuvailet.. siksipä juuri tarvitaan sitä jatkuvaa seurantaa ja arviointia – ja sitten reagointia jos homma ei pelitä. Tilaaja -tuottajamallissa on olennaista miettiä mikä on se juttu josta kauppaa käydään, ostetaanko ja myydänkö vain joku yksittäinen suorite vai kokonaisuuksia. Tässä on molemmilla puolilla vielä hurjasti opettelemista. Juttelin espoolaisten päättäjien kanssa ja heillä oli hyvä esimerkki koulumaailmasta. Oli laskettu insinööritieteellä tuottavuutta ja ”huomattu” että vaksit ja heidän hommansa voisi hoitaa ulkoistaen. No, näin tehtiin ja kun aikaa kului, huomattiiinkin mitä kaikkea jäi tekemättä kun sitä aikuista ei ollutkaan paikalla aulassa, aikuista joka auttoi luistimien kanssa, neuvoi eksynyttä, puuttui riitatilanteisiin jne jne…Kuten niin monessa muussakin hommassa, riski on että mennään ääripäästä toiseen ennenkuin löytyy se oikea taso. Puhutaan pehmeästä ja kovasta tiltusta, ja uskon että se pehmeä on se josta meille vielä jotain iloa irtoaa. Kyse on sekä tilaajan etä tuottajan osaamisesta ja siitä Iisakin peräänkuuluttamasta työnjaosta- ja johtamisesta.
    Oppia tarvitaan kunnan rajojen ulkopuoleltakin, kaikkia virheitä ei kannata itse tehdä. Siitä kai ollaan kuitenkin yhtä mieltä että entisellä systeemeillä ei olisi voinut jatkaa…

  4. avatar Erkki Strömberg sanoo:

    Huoltomiehen kertomaa ”Tonne olis tarvinnu sellasen namiskuukkelin (pari mutteria) ja rupesin soittelee saapiko sen ostaa. Kukaan ei tienny ja siirti asian toiselle. Soittelin kolmatta tuntia yhteen menoon, mutta lupaajaa ei löytynyt. Ohjeet on annettu ja toimin niiden mukaan.
    Otin sitten ohjat omiin käsiin, kun käväisin ruokatunnilla kotona otin ne mutterit omistani autotallista ja laitoin paikalleen. Siihen meni kaikkiaan 15 minuuttia.” Näin toimii tää tiltu malli eikä uusia ohjeita ole tullut. Työntekijöiden aika menee herrojen kanssa pelleillessä heidän takiaan ja työt jää tekemättä.

  5. Hei kaikki, kiitos kommenteista. ”Pehmeä tiltu” kuulostaa hyvältä – enemmän mukaan inhimillisyyttä ja joustavuutta, varsinkin koulupuolella. Koulu ei ole pelkästään rakennus, jossa annetaan opetusta, se on kasvatusyhteisö, jonka kaikki aikuiset ovat kasvattajia omalla esimerkillään ja tavallaan toimia toisten kanssa.

    En toki tarkoittanut että kokonaan ’palataan vanhaan’, mutta tosissani toivoisin, että mietittäisiin kokonaisuuksia eikä vain sitä miten kukin yksikkö tilaa ja tuottaa. Että voitaisiin tarpeen tullen myös purkaa epäkohtia pelkäämättä kasvojen menetystä, kun jokin ei toiminutkaan halutulla tavalla. Varmasti paljon on oppimista tilaamisessa ja tuotteistamisessa ja asiat voidaan tehdä paremmin. Tarvitaan tehokasta seurantaa, epäkohtien kirjaamista, työntekijöiden asiantuntemuksen huomioimista suunnittelussa ja rohkeutta jatkaa muutosten tekemistä kunnes löydetään oikea tie!

  6. avatar Hannu Kärpänen sanoo:

    Tervehdys! ”Hienoja esimerkkejä” Hanna! Olen kasannut muistilapuille näitä hienoja esimerkkejä, mutta oli parempi , että sinä ehdit ensiksi! Tasapuolisuuden (harmonisoinnin) vuoksi. Ja Iisakille sen verran, että entisellä järjestelmällä olisi voitu jatkaa, eri tyylillä. Siihen malliin, kevyesti parannettuna, palataan valtakunnassa kuitenkin. Vrt kiinteistön hoito as-yhtiöissä, vs talkkarit. Tiltun H:linnalais versiossa on ongelma juuri se, että Sarin manaama ”talous” ohjaa kehitystä. Niinhän sen kuuluukin, muttei laatikkoleikkitalous. Koko nykyinen ”HML-järjestelmä” on virkamiesten ja ”ulkona” olevien poliitikkojen luoma. Ei siis käytännön realismia. Se näyttää hienolta paperilla, kuten aikanaan Neuvostoliittokin. Tärkeintä olisi, että tiimit vastaisivat asioista ihan maalaisjärjellä. Vaihtoehtona on piirtää tonttien, kaukaloiden, kiinteistöiden, luokkahuoneiden yms gps-pisteet kartalle ja jakaa ne eri tilaajien kesken. Jokaisella työntekijällä olisi siru niskassa ja paikannin kaulassa ja kustannukset kaatuisivat automatic oikeaan menokohteeseen. Saataisiin reaaliaikaiset kustannukset joka päivä. Siinä olisi puhtaaksi viljelty tiltu. Ruvetaanko? Tekniikkaa on saatavilla. Navetoissa käytetään lehmien seurantaan vastaavaa tekniikkaa, tiedetään koska syö, miten paljon vai ei syö, maitomäärä , missä oleilee jne. Lisäksi kiimantarkkailu on helppoa levottoman käytöksen perusteella,- anturit kertovat. Helpottaisi Seutu-rekryäkin, jos Ope-Matilda ei kuukauden kuluttua liikehdi levottomasti luokkahuoneessa tai opettajanhuoneessa, niin viimeistään seuraavan kuukauden kuluttua Rekry saisi automaattisesti laittaa paikan hakuun: Äitiysloman sijaisuus puolen vuoden kuluttua Hämeenlinnan kaupungissa… Kyllä meitin kelpaisi! Kaulapanta mittaa ruumiinlämmön, sykkeen sekä hengitysilman alko-pitoisuuden. Työsyke valvoo dataa …
    Paljon on siis parannettavaa tiltussakin. Kuten sen kannustavuus: Kun tilaaja tilaa oman organisaation tuottajalta, mahd yksityisten kanssa tehdyn kilpailutuksen jälkeen, palvelun esim 30000 eurolla. Tuottaja onnistuu tuottamaan sen 25000 eurolla, niin mitenkä käykään? Tilaaja sanoo, että saat siitä 25000 euroa, tai vaihtoehtoisesti maksaa 30000 euroa ja pyytää takaisin 5000 euroa. Helkutin kannustavaa ja tehokasta, – sen ekan kerran! HIENO ja IHANA SYSTEEMI!
    Aamuterkuin, Hannu

Jätä kommentti

css.php