Vanhukselle koti

Anoppi vartoilee innolla vanhainkotipaikkaa. Ihan totta, eivät kaikki vanhukset halua elää yksin kotona. Tämäkin muori viettää jo päivät vanhainkodin toimintaryhmässä ja illat meillä, mutta silti hänellä on yksinäinen ja turvaton olo. Puhumattakaan siitä, että dementian vuoksi hän ei enää kykene huolehtimaan itsestään.  Hän oli viikon intervallijaksolla Kalvolan Koivurinteellä ja viihtyi erinomaisesti – aina seuraa saatavilla ja hoitajat lähellä.

Se, miksi aiheesta kirjoitan, on kummastelumme vanhainkotipaikan jonottamisesta. Meidän on annettu ymmärtää, että on hyvä aina silloin tällöin kysellä tilannetta ja ”pitää asiaa aktiivisesti esillä”. Miksi ihmeessä? Jos lääkäri on todennut hoitopaikan tarpeellisuuden ja muori on jonossa, miksi sitä pitää vielä ”anella”? Tuntuu alentavalta. Onkohan tämmöinen ihan yleinen systeemi? 

Kommentti artikkeliin “Vanhukselle koti”
  1. avatar Virpi Kukkonen sanoo:

    Terve!
    Eikös vaan olekin kummallista!! Kirjoitat sen olevan alentavaa, sitähän se onkin ja vielä vanhukselle nöyryyttävää – hehän ovat olleet luomassa tätä hyvinvointi-isänmaatamme, jossa toiset keräävät sitten rusinat pullasta.

    itse hoidan ikäihmisiä- työkseni ja omaishoitajana – monet sanovat olevansa ylijäämäkamaa. Lehtikirjoittelut heidän liiallisista määristään ei lisää hyvinvointia eikä tue onnellista ja turvallista vanhuutta. Ansaittua – korostaisin.

    Tässä yhteiskunnassa pärjää vain sellainen ”veteraani”, jolla on aktiiviset ja tiedostavat omaiset, sisukkuutta pitää olla lähes luonnehäiriöisen terrierin verran. Sitten se pelittää.

    Jatka vaan taistelua, oikea on tiesi.

Jätä kommentti

css.php