Yhteisöllisyyden ylistys

Eilisen Euroviisut jättivät taas kutkuttavan hyvän olon. Miksikö? Jälkipolvi on hullaantunut Alexanderista, joka on sekä söpö että lahjakas – siis idoli parhammasta päästä. Lapsilleni ei ollut tärkeintä Suomen sijoitus, vaan he osaavat nauttia musiikista ja erilaisista esityksistä.

Minä itse olen vanha viisufani, mutta Lordin voiton ja uudenlaisen, näyttävän shown myötä Euroviisuista on tullut minullekin mukava spektaakkeli pikemmin kuin laulukilpailiu. Toki on mukavaa jännätä Suomen puolesta, mutta se ei ole enää tärkeintä. On hienoa, että kisassa nähdään erityyppisiä esityksiä, laidasta laitaan. Jokainen esitys on huikea ja niitä voi arvostaa sellaisenaan, vertailematta muihin.

Ennen kaikkea Viisut ovat eurooppalaisen yhteisön symboli. Samassa lähetyksessä vieraillaan joka maan pääkaupungissa ja saadaan sieltä kannustavat kiitokset ja innostuneet kommentit. Joku voi pitää tätä naiivina, minusta kielenopettajana se on rikastuttava ja elähdyttävä kokemus. Maiden nimet ja liput tulevat tutuiksi ja suvaitsevaisuus voi kasvaa, kun ymmärretään musiikin yhdistävä voima.

Jätä kommentti

css.php