Oi ihana toukokuu

Ihana vihreys ympärillä ja tuomen tuoksua sieraimissa… parasta aikaa lähteä kävelylle, lenkille, pyöräilemään, ongelle… Mutta opettajan osa on korjata kokeita ja miettiä minkä arvosanan kullekin kullanmurulle antaisi. Verenpainetta nostattavat tempaukset, huono käytös, laiskuus ja piittaamattomuus saattavat helposti unohtua toukuun auringon hellässä lämmössä. Vielä täytyy koota itsensä ja antaa kullekin ansionsa mukaan. Nelosilta ei vältytä.

Yhtä raskas on vuosi ollut oppilaille. Kuka yrittää kaikkensa eikä opi, kuka ei yritä yhtään ja löytää tekemättömät työt edestään, kuka on yrittänyt sopeutua joukkoon, kuka pitää yllä koviksen rooliaan, kuka vältellä kiusaajiaan. Sosiaaliset paineet ovat valtavat, ulkonäkö mietityttää, opettajat eivät ymmärrä…

Kaiken keskellä itse oppiminen voi jopa unohtua. Ai, pitääkö nämä ruotsin sanat osata ulkoa? Eikö se riitä että hengaan mukana enkä lintsaa? Vastuu omasta itsestä, omasta tulevaisuudesta on hämärtynyt. Miksi pitää oppia? En minä tätä tietoa ikinä tarvitse, ei mun isänikään osannut.

Nykypäivän nuoren pitää oppia paljon enemmän kuin ennen. Maailma on muuttunut niin valtavaa vauhtia, ettei ennen päähän taottu ulkoa opittu tieto riitä. Ja miksi kaikkea pitäisikään oppia ulkoa, kun kaiken voi googlettaa parilla napin painalluksella? Paljon tärkeämpää on kokonaisuuksien hallinta, asiayhteyksien ymmärtäminen, ihmisyyden ymmärtäminen ja tiedon hankinnan ja kriittisen arvioinnin taitojen oppiminen. Tiedon mosaiikista pitää pystyä hahmottamaan olennainen ja ymmärtämään mitä se merkitsee.

Koulujen tuntijako ollaan taas laittamassa uusiksi. Eli se, mitä aineita opiskellaan ja kuinka paljon. Putoaako joitakin oppiaineita pois, tuleeko tilalle uusia? Tätä pohdintaa tarvitaan nyt toden teolla tässä muuttuneessa, mediakeskeisessä, kutistuneessa maailmassa. Samalla on syytä huomioida oppiaiden työtaakka ja keventää tietomäärää. Tunnollisten lukiolaistyttöjen uupuminen antaa vinkkejä päättäjille. Jotain on tehtävä.

Koulussamme oli vieraita saksasta ja sikäläinen opettaja kertoi, miten Saksassa jo neljännen luokan jälkeen erotellaan jyvät akanoista. Kuulostaa rankalta sekin, mutta toisaalta lahjakkaat opiskelijat saavat tasonsa mukaista opetusta ja maa huippuosaajia. Nyt kun Suomi PISA-tutkimusten kärkimaana näyttää mallia, ollaan Saksassakin siirtymässä peruskoulumalliin ja tämä opettaja oli kovasti huolissaan suuntauksesta.

Hukkaammeko me kallisarvoisia koulun resursseja, kun samassa luokassa notkuvat ne, joita ei pätkääkään kiinnosta, ne jotka eivät millään opi kuin murto-osan normaalista, ne jotka oppisivat paremmin jos saisivat riittävästi huomiota ja ne jotka voisivat oppia paljon enemmän ja turhautuvat? Pahimmillaan molemmissa ääripäissä tarvitaan kalliita tukitoimia.

Koulujen resurssit ovat näinä ankeina aikoina kaikkien huulilla, mutta ehkä tätä kuntien ahdinko pitääkin alkaa purkaa ylhäältä käsin. Toivottavasti tuntijakouudistus tuo tullessaan järkeviä työkaluja, joilla kaikkia oppilaita autetaan paremmin, resurssit voidaan käyttää tehokkaasti, yhä vähemmän tarvitaan kalliita tukipalveluja ja yhä useampi löytää oppimisen ilon.

Jätä kommentti

css.php