Ryhmäkurista (ei ryhmä kurista)

Näissä blogeissa on pohdittu jonkin verran ryhmäkuria ja omilla aivoillaan ajattelevia valtuutettuja. Ovatko ne toisensa pois sulkevia? Siis jos sopeudutaan ryhmäkuriin, ei ajatella itse? Tai jos pakotetaan ryhmän päätökseen, ei anneta ajatella itse? Antaakaas kun vähän ajattelen – ihan itse.

Valtuutetut ovat vastuussa päätöksistään äänestäjilleen, kuntalaisille. Ja kuntalaista lähinnä oleva puolueosasto on paikallisdemokratian ydin. Kun käsitellään kuntalaista ja hänen hyvinvointiaan koskevia asioita ja linjauksia, niistä tulisi ensin keskustella puolueosastoissa, sitten kunnallisjärjestössä ja sen jälkeen valtuustoryhmässä, jossa paikallisdemokratian ytimestä lähteneen kannan tulee sitoa koko ryhmää. Kaikki kysymykset eivät vaadi tällaista prosessia ja silloin ryhmän jäsenillä tulisi olla oikeus omaan kantaan. Jos ryhmäkuriin pakotetaan vain puheenjohtajan tai muutaman jäsenen äänellä, se on perusteetonta junttaamista, jota en hyväksy.

Miten paljon on muuten keskusteltu esimerkiksi tulevasta strategiasta paikallisdemokratian ytimissä? Tai näistä säästöistä? Ryhmäkokouksetkin ovat kovin kiireisiä.

Kun asioita on käsitelty omalla porukalla ja tuotu kaikille esiin kaikki faktat (mitä järkeä niitä on jokaisen valtuutetun kysellä virkamiehiltä erikseen), on puitu plussat ja miinukset, on helppo lähteä itse kokoukseen päättämään, oli päätös sitten oma kanta tai puolueen enemmistön kanta.

Enemmän keskustelua ryhmän sisällä, tiedon jakamista, puolueen arvojen pohdintaa, äänestäjien tarpeiden puimista. Ryhmäkuri parhaimmillaan ajaa kuntalaisten enemmistön etua. Siinä on ajatusta.

6 kommenttia artikkeliin “Ryhmäkurista (ei ryhmä kurista)”
  1. avatar Sari R sanoo:

    Huomenta Hanna!
    Erinomainen kirjoitus, ajattelen ihan itse 😉 samalla tavalla. Demokratiaan kuuluu jokaisen ryhmän jäsenen tasavertainen kuuleminen, avoin ja välillä kärkeväkin keskustelu ja sen jälkeen yhteisen näyn hakeminen. On erittäin harvoja asioita joissa ryhmä lyö kantansa ehdottomasti lukkoon. Ryhmät myös tekevät sääntönsä itse ja meillä esimerksi ollaan käyty kevään aikana (kaiken muun työn ohella) sääntöuudistus laajasti keskustellen ja täysin yksimielisesti toimintatavat hyväksyen. Ihan kuten lastenkin kanssa, pelisäännöistä täytyy pitää kiinni, eikä ottaa niitä vain käyttöön silloin kun se sopii omiin tarkoitusperiin. Isot asiat etenevät vain ryhmän / ryhmien sitoutumisen kautta.
    Erinomainen esimerkki kuluvan valtuustokauden yhteisistä neuvotteluista ja hakemisesta oli valtuustoryhmien välisen sopimuksen synnyttäminen vuodenvaihteessa. Alussa oli laajasti erilaisia näkökulmia, käytiin monipuolista keskustelua, ja loppujen lopuksi päästiin näkemykseen, jonka kaikki ryhmät pystyivät allekirjoittamaan- siis sitoutumaan.
    Oman pesän likaaminen ja yhteisen sopimuksen vähättely ei vie eteenpäin kaupunkilaisten asiaa eikä myöskään yksilön omaa etua. ”Yksilön tehtävä on pelata joukkueelle, siitä seuraa myös yksilön suurin etu” sanoi Alpo Suhonen Perjantai-Parlamentissa muutama viikko takaperin. Eteenkin vaikeina aikoina halu yhteiseen näkyyn, luottamus ja yhteistyö on erinomaisen tärkeää. Kaveria ei jätetä. Olen ylpeä oman ryhmäni ryhdikkäästä ja yhteiseen sopimukseen perustuvasta toiminnasta valtuustosalissa. Mutta, valtuustokausi on vasta alussa, ja toimintalinjojen hakeminen jatkuu, ja ennen muuta, keskustelu jatkuu!

  2. avatar Heikki Koskela sanoo:

    Hei Hanna!
    Ongelma taitaakin olla juuri siinä, että puolueiden po:t ja kunnallisjärjestöt eivät saa jäseniään keskustelemaan asioista. Tietysti tilaisuuksia järjestetään liian harvoin, mutta olematon yleisö ei kannusta.
    Onko puoluejärjestelmä jo aikansa elänyt? Mikä olisi sopiva viiteryhmä poliittisille ehdokkaille, ammattiko?
    Sitten valtuustoryhmään: Jokainen valtuutettu on vastuussa ainoastaan äänestäjilleen (keitä he sitten lienevätkin), ei ryhmälleen tai puolueelleen.
    Tietysti uudelleen ehdokkaaksi pääseminen on vaikeampaa, jos on ryhmässään oppositiossa.
    Mukavia lomailmoja t. Hessu K.

  3. avatar Hanna Toivainen sanoo:

    Hei,

    tuota uskollisuutta yritin juuri pohtia. Nimittäin olemmehan valitut myös puolueen koko ehdokaslistan avulla, emme vain omilla äänillämme. Siksi ymmärrän uskollisuuden ryhmälle ja puolueelle, kun takana on yhdessä pohdittu ja enemmistön hyväksi katsoma linja. Tottakai, jos kyseessä on nimenomaan itselle ja omille tutuille äänestäjille (esim omalle kylälle) tärkeä asia, sen eteen pitää tehdä kaikkensa jo siellä ryhmässä. Ja vapaat kädet saa varmasti hyvällä perustelulla.

  4. avatar Erkki Strömberg sanoo:

    Paljonko tai montako % on Hämeenlinnalaisista tai ylipäätään Suomen kansalaisista puolueiden jäseniä?

    Vain hekö saavat osallistua päätöksen esivalmisteluun?

    Millä tavalla tavallinen poluntallaaja voi asiaan vaikuttaa kun eristäydytte puolueaparaattiinne?

    Onko niin jotta on kahden kerroksen väkeä, luokka poliitikkoaktiivit ja suuri enemmistö?

    Elämmeko vähemmistön diktaduurissa?

  5. avatar Heikki Koskela sanoo:

    Hyvä Erkki!
    Puolue-elimet on perustettu kävely, polkupyörä- ja hevospeliaikakaudella.
    Vieläkin puolueita voisi käyttää esim. Hämeenlinnan palveluiden priorisointikeskusteluissa, vaikka hieman brezneviläiseltä ajatus tuntuisikin. Millä 66 000 ihmisen mielipiteet saisi selville? Ei ainakaan tämä blogissa roikkuminen ole se tapa. Ongelma on myös kaupungin koko: Miten montaa kaupunkilaista kiinnostaa esim. lammilaisten asiat? Adressit, karvalakkilähetystöt, mielenosoitukset ja median käyttö: tuleeko oikeat ja tärkeät asiat esille?
    No, nyt se nähdään! Kuka valmistelee säästöt? Millaisia irtiottoja ne aiheuttavat, ja kuinka paljon veronmaksajan kuvetta kutitellaan?
    Diktatuuria on monenlaista t. Hessu K.

  6. avatar Hanna Toivainen sanoo:

    Hyvä pointti, Erkki, olen pahoillani että kirjoitin rajoittuneesti. Minusta puolueiden paikallisosastojen ja kunnallisjärjestöjen tärkein tehtävä on kuulla kansaa ja äänestäjiä, muitakin kuin puolueen jäseniä yhtä herkällä korvalla kuin itse valtuutettukin. Muuten niillä ei ole enää mitään virkaa.

Jätä kommentti

css.php